Seurapelaaminen: musiikkia ja fyysistä liikettä
© Annakaisa Kultima & Jaakko Stenros, 2009Seurapelaaminen on jälleen yleistynyt Suomessa viime vuosina. Perinteisten lautapelien rinnalle on noussut lukuisia uusia nk. saksalaistyyppisiä lautapelejä, mutta samalla digitaalisten pelien käyttäjäkunta on monipuolistunut. Osana digipelikulttuurien normalisoitumista on syntynyt lukuisia yhdessä pelattavia ajanvietepelejä, joihin usein liittyy esiintymistä, musiikkia ja kehollisuutta. Karaoke-, tanssi- ja liikkeentunnistupelit ovat hauskaa ajanvietettä kaiken ikäisille.
Seurallista pelaamista digitaalisissa ympäristöissä
Tietokoneella tai pelikonsolilla pelaaminen voi olla hyvinkin antoisaa yksin, mutta pelaaminen voi olla myös vahvasti sosiaalisesti palkitsevaa. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat musiikki ja liikuntapelit: pelaamisen perimmäisenä syynä on leikkimielinen hauskanpito ystävien ja tuttavien kanssa.
SingStarin mikrofonit. Kuva Wikipediasta.
Keskeistä näille peleille ovat intuitiiviset käyttöliittymät. Siinä missä seikkailu- tai toimintapelejä pelaavan on hallittava lukuisia pelikomentoja ja osattava käyttää hyvin symbolista yleispeliohjainta, ovat seurapelien ohjaimet usein suunniteltu jokaista peliä varten erikseen. Peliohjaimet suunnitellaan muistuttamaan jotain peliin liittyvää välinettä, jotta niiden käyttö olisi helpompaa. Esimerkiksi karaokepeleissä lauletaan mikrofoniin ja suositun Guitar Heron ohjaimena on muovinen lelukitara, jolla voi päästä fiilistelemään ja kuvittelemaan itsensä rokkimaailman supertähdeksi. Rock Band pelissä kitaran soiton lisäksi kaverit voivat paukuttaa lelurumpuja tai laulaa SingStar pelin kaltaisesti mikrofoniin. Rock Band ja Guitar Hero peleissä pyritään soittamaan mahdollisimman hyvin, jotta virtuaalisen bändin ura nousee mahdollisimman korkealle.
Sama pätee myös liikunnallisiin peleihin. Esimerkiksi suositun Nintendo Wiin peruspelejä pelataan kauko-ohjaimen oloisella peliohjaimella, jonka liikkeet konsoli tunnistaa. Niinpä Wiillä on mahdollista pelata esimerkiksi tennistä (Wii Sports), siten, että pelaaja seisoo konsolin ja television edessä ja tekee lyönnit aivan kuin hänellä olisi kädessään tennismaila. Vastaavasti liikuntaa ja musiikkia yhdistävissä tanssipeleissä ohjaimena toimii erityinen lattialle asetettava matto. Maton päällä musiikin tahdissa tepastellen voi päihittää kaverinsa pisteet huolellisemmalla koreografian seuraamisella.
Kuvakaappaus SingStarista. Kappaleen sanat näkyvät ruudun alalaidassa, kuvan (biisin musiikkivideo) päällä olevat vivat kertovat miltä korkeudelta on tarkoitus laulaa. Kuvan tilanteessa on kyseessä duetto (kaksi viivastoa). Kuva Wikipediasta.
Seurapelaamisessa sekä musiikillisen että liikunnallisten pelien yhteydessä säännöt eivät aina ole peliin sisään kirjoitettuja. Peleissä – tai oikeastaan leikeissä – on kyse myös pitkälti esiintymisestä. Esimerkiksi SingStar peli ei teknologiansa puolesta ota huomioon ollenkaan sitä, miltä korkeudelta pelaaja laulaa tai ovatko sanat oikein. Pääasia pelin näkökulmasta on, että nuottien vaihtuvuus on tietty. Kuten karaokeenkin, myös laulupeleihin siis liittyy nautinto muille esiintymisestä. Yleisöä voi pyrkiä viihdyttämään eri tavoin, aina ei ole kyse edes oikein laulamisesta. Myös nolot tilanteet ja uskaltaminen voivat olla tärkeä osa pelaamista. Itsensä häpäiseminen julkisesti on vapauttavaa ja kasvattaa tunnetta luottamuksesta peliporukassa. Laulupelit tuovat karaoken myös ihmisten omiin olohuoneisiin, joissa hassuttelun kynnys on monille merkittävästi matalampi.
Liikunnallisissa peleissä voi esiintyminen olla myös tärkeässä osassa: esimerkiksi Dance Dance Revolution tanssipelissä voi esiintymisen varjolla kehittää näyttäviä liikkeitä ja tanssia parina. Toisten tanssimisen tai laulamisen seuraaminen on sekin hauskaa; esiintyjiä voi kannustaa ja liikkeissä tai laulussa voi yleisö olla mukana taustakuorona. Seurapeleissä raja pelaajan ja katsojan välillä on hämärämpi: yhteisessä kokemuksessa myös katsojat voivat eläytyä vahvasti.
Dance Dance Revolutionin pelihalliversion tanssialusta. Kotiversiot seuraavat yleensä samanlaista jakoa yhdeksään ruutuun. Kuva Wikipediasta.
Liikuntapeleistä voi kasvaa yhtä vakava harrastus kuin mistä tahansa muusta urheilulajista. Tanssipelaaminen onkin useissa maissa rekisteröity liikuntalaji. Myös Suomessa on lajille oma seuransa. Siinä missä ammattiurheilijoiden suoritukset ovat häikäiseviä, myös tanssipelaaminen vaatii kovaa harjoittelua. Nopeiden tanssiliikkeiden suorittaminen pelin mukaisesti ei ole helppo homma.
Tanssi-, laulu- ja soittopelejä pelataan useimmiten konsoleilla. PC-tietokoneillekin on omat vastaavat pelinsä, mutta ne eivät ole saavuttaneet yhtä suurta suosiota. Konsoleilla pelattavat seurapelit jylläävät, sillä konsoli on helppokäyttöisempi kuin työkäyttöönkin taipuva PC. Konsoli on myös yleensä olohuoneessa. Erityisesti Nintendo Wii on konsoli, jonka peleissä seurallisuus, performatiivisuus ja yhdessäolo korostuvat.
Hieman musiikki- ja liikuntapelien historiasta
Digitaaliset liikkunta- ja musiikkipelit ammentavat luonnollisestikin osansa fyysisen pelaamisen pitkästä historiasta. Liikunnallisten pelien edeltäjiä on useita, kuten ihan oikea tennis suhteessa Wii Sports pelin tennissessioihin. Innoittajat eivät kuitenkaan rajoitu tarkasti vain peleihin; myös leikinomaisilla toiminnoilla ja esityksillä on vahva vaikutuksena. Laulaminen tai instrumentin soittaminen ei itsessään ole pelaamista, mutta kun siihen liitetään tarkka pelimekaniikka ja pisteytys, muuttuu se peliksi. Musiikkipelejä edeltäneet laulukilpailut ja erityisesti karaoke ovat olleet merkittäviä ajanvietetapoja. Monille pelien pisteytys ei edelleenkään ole merkittävää; pelin pelillisyys on sivuseikka, keskiössä on esiintyminen ja yhdessäolo.
Myös tanssipelit lanseerattiin ensin pelihalleissa. Kuvassa Dance Dance Revolutionin Pohjois-Amerikan versio. Kuva Wikipediasta.
Musiikilliset ja liikunnalliset pelit ovat lisääntyneet viimevuosina näkyvästi digitaalisessa pelaamisessa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita ettei niillä olisi selkeitä edeltäjiä myös digitaalisen pelaamisen historiassa. Erilaisia rumpuja ja muita musiikkivälineitä on ollut tarjolla konsoleille jo pitkään ja niitäkin edeltäviä versioita voi löytää pelihallien (eng. arcade) historiasta. Tasapainoilulaudat ja tanssimatot eivät myöskään ole uusia keksintöjä. Erityisesti japanilaisesta pelihalliperinteessä musiikilliset ja fyysisemmät pelit ovat olleet näkyvä osa paljon pidempään kuin suomalaisessa pelaamisen historiassa.
Historiallista kehitystä voi tarkkailla pidemmälläkin aikajänteellä, sillä lautapeleissä tapahtunut muutos ennakoi muutosta digitaalipeleissä. Joidenkin tutkijoiden mukaan jo 1900-luvun aikana julkaistuissa lautapelissä näkyy selvästi, kuinka pelin ydin alkaa siirtyä itse pelistä pelaajien väliseen sosiaalisuuteen. Siinä missä shakki ja go eivät edes vaadi puhetta, on Monopolissa keskustelulla ja kaupankäynnillä merkitys, puhumattakaan Trivial Pursuitin, Aliaksen ja Pictionaryn kaltaisista sosiaalisista peleistä.
Muita seurapelejä
Digitaalinen seurapelaaminen ei rajoitu pelkästään musiikkiin ja liikuntaan. Muita helposti lähestyttäviä seurapelejä ovat mm. visailupelit, kuten Buzz ja Scene it! Molemmat ovat moderneja digitaalisia seurapelejä, joiden pelaamisen tavat ovat tuttuja paitsi Trivial Pursuitin kaltaisista lautapeleistä, myös television visailuohjelmista. Vastaavasti kaikki musiikki- ja liikuntapelaaminen ei välttämättä ole seurallista. Esimerkiksi Nintendo Wiille on saatavissa myös liikuntapelejä varten Wii Fit astinlauta, joka lisää jumppaamiseen pelillisen ulottuvuuden. Tämä pelillinen jumppaaminen voi aivan hyvin olla tavoitteellista liikuntaa vailla sosiaalista ulottuvuutta.
Erilaisia musikaalisia rytmipelejä on myös saatavissa paljon käsikonsoleille, mikä mahdollistaa musiikkipelaamisen yksin kuulokkeet päässä vaikka linja-autossa. Tällaisista peleistä tunnettuja esimerkkejä ovat PSP-käsikonsolin Lumines, joka yhdistää Tetriksen kaltaisen palikkapelin musiikkiin ja Patapon, jossa leikkimielinen taistelupeli yhdistyy rytmikkääseen pelinappien naputteluun. Pataponissa pelaaja pyrkii johtamaan pieniä sotureita kohti erilaisia taisteluita rummuttamalla rytmilleen erilaisia käskyjä sotajoukoille.
Teknologian kehittyessä ja pelilaitteiden lisääntyessä sosiaalisen pelaamisen erilaisia muotoja tullaan näkemään varmasti enenevissä määrin digitaalisissa ympäristöissä. Erilaisilla sosiaalisilla virikkeillä varustetut Facebook-pelit muun muassa ovat kovassa suosiossa. Kun yksinkertaisen ongelmanratkaisupelin, kuten Tetriksen pistetilanteen voi nähdä muun nettisosialisoinnin lomassa, se innostaa yrittämään peliä uudestaan ja toisin päin: ihmisiin voi luoda lisää kontaktia kisailemalla samassa pelissä. Pelit tarjoavat yhteistä puhuttavaa ja tämä on myös huomioitu peleissä, kuten Bejeweledin Facebook-versiossa. Timanttipulmapeliä pelataan kilpaa Facebook-ystävien kanssa. Pelaajakavereittensa pistemäärää voi yrittää päihittää samalla kun pyrkii kartuttamaan yhteistä pistetiliä, jonka perusteella joukkue osallistuu erilaisten palkintojen arvontaan. Verkon kautta tapahtuva yhdessä pelaaminen on myös uusi seurapelaamisen muoto. Silti yllä esitellyissä peleissä, joissa musiikkia ja fyysistä liikettä yhdistetään seurapelaamiseen, nautinto piilee usein siinä, että niitä pelataan samassa tilassa.
Esimerkkipelejä
SingStarissa pyritään laulamaan valittu kappale mahdollisimman tarkasti. Pisteet määräytyvät sen mukaan, miten hyvin laulu on vastannut kappaleen melodiaa ja alkuperäisen esittäjän tulkintaa. Peliohjaimena toimii pelin mukana tuleva mikrofoni. SingStar pelissä on rajoitettu määrä kappaleita, mutta versiosta riippuen niitä voi ostaa lisää joko kaupasta lisälevyinä tai lataamalla verkkokaupasta. Peli on saatavissa PlayStation 3:lle, mutta se on yhä myös hyvin suosittu PlayStation 2 pelikonsolilla. Xbox 360:lle on saatavissa samankaltainen Lips-peli. Vaikka SingStar on karaoke-peli, jossa tuomarina näennäisesti toimii digitaalinen laite, ei peli välttämättä ole kuitenkaan kovin palkitseva yksin pelattaessa. Yleisön, joskin vaikka vain pienenkin, merkitys pelikokemukselle on suuri.
Dance Dance Revolutionissa astellaan musiikin tahdissa tanssimatto-peliohjaimen päällä. Pelaaja pyrkii seuraamaan annettua koreografiaa astumalla oikealla hetkellä tanssimaton eri osiin. Koreografia näkyy peliruudulla alhaalta ylöspäin etenevinä nuolina, jotka kuvastavat pelimaton osioita. Kun nuoli osuu ylhäällä olevaan nuolirivistöön, on pelaajan astuttava samanaikaisesti kyseisen nuolen päälle tanssimatolla. Koreografia on sovitettu taustalla soivaan kappaleeseen ja tekee oikeassa tahdissa askeltamisen helpommaksi. Dance Dance Revolution on pääasiallisesti pelihalleissa pelattava kolikkopeli, mutta siitä on myös monenlaisia kotiversioita.
Tennis Wii Sportsissa. Kuva Wikipediasta.
Wii Sports on useita liikuntalajeja sisältävä pelikokonaisuus, joka tulee usein Wii-konsolin mukana. Wii Sports pelejä voi pelata yksin tai jopa neljän hengen joukkueessa. Lajeina löytyy tennis, keilaus, golf, nyrkkeily ja baseball. Pelejä pelataan heiluttamalla kaukosäätimen kaltaista peliohjainta perinteisten urheiluvälineiden kaltaisesti. Esimerkiksi tenniksessä pelaaja pitää Wiin kaukosäädintä kädessä kuten tennismailaa ja pyrkii heilauttamaan sitä juuri oikeaan aikaan kun pallo ruudulla lähestyy pelihahmoa.
Tehtäviä
- Pelaa ensin Dance 2 the Beat -peliä. Peliä pelataan käyttämällä näppäimistön nuolinäppäimiä. Kun alhaalta nouseva nuoli on ylhäällä olevan nuolirivin kohdalla, vastaavaa nuolta on painettava näppäimistöllä. Kuvittele, että näppäimistö olisi lattialla oleva tanssimatto. Pysyisitkö pelissä mukana?
- Etsi YouTubesta videoita hakusanalla ”dance dance revolution tournament” ja seuraa muutama video taidokkaiden tanssipelaajien taidonnäytteistä. Mitä ajatuksia sinussa videot synnyttävät? Minkälaista pelaamista tämän pelin pelaaminen on? Listaa lopuksi perinteisiä pelejä ja leikkejä tai kilpailuja, joissa on vastaavia elementtejä.
Lisätiedot, vinkit ja linkit
Suomen tanssipelaajat ry
Sing Star pelin virallinen suomenkielinen kotisivu
Vuoden myydyimmät pelit 2008
Jätä kommentti so far
Jätä kommentti
Pelitieto.net 